Millainen peli on hullunkuriset perheet
Korttipeli hullunkuriset perheet on varsin tunnettu ympäri maailmaa. Se on varsin perinteinen ja sitä pidetään lastenpelinä, mutta se toimii erittäin hyvin myös aikuisten illanistujaisissa. Peliä voidaan pelata joko sitä varten tarkoitetulla korttipakalla, mutta yhtä lailla se on mahdollista normaalilla 52 kortin pakalla. Pelaajia pelissä voi olla 2-6.
Suomessa on varsin usein peliä pelattu myös niin sanotuilla Pekka -korteilla. Pelin malli on lähtöisin Englannista, jossa peli tunnetaan nimellä Happy Families. Ranskalaisessa pelissä jokaiseen peliin kuuluvat myös isovanhemmat. Saksassa peli kulkee nimellä Quartet ja kortteihin liittyy paljon opettavaista asiaa. Yhdysvalloissa tyyli on hieman erilainen, vaikka peli on täysin sama. Hullunkuriset perheet ovat siellä nimeltään Authors ja korteissa onkin kuvattuna kirjailijoita sekä heidän teoksia. Mutta olipa pelin nimi mikä tahansa, kaikissa näissä peleissä on sama meille suomalaisillekin tuttu idea.
Hullunkuriset perheet -pelin aloitus
Riippumatta siitä, paljonko pelissä on pelaajia, niin korttipakka jaetaan pelaajien kesken tasan. Hullunkuriset perheet -pelissä ei myöskään haittaa se, että kortit eivät mene pelaajien kesken tasan, sillä 52 kortin pakka ei jakaudu tasaisesti, jos pelaajia on esimerkiksi kolme. Pelin tavoitteena on se, että jokainen pelaaja pyrkii saamaan mahdollisimman monta neljän samanarvoisen kortin nippua. Ne siis kerätään perheittäin tai jos käytössä on tavallinen korttipakka, koetetaan saada neljän saman numeron nippua. Mitä paremmin kortit on sekoitettu, sitä jännittävämmäksi peli muuttuu edetessään.
Miten hullunkuriset perheet -peli etenee
Pelin aloittaa niin sanottu etumies, jolloin hän pyytää korttia keneltä muulta pelaajalta tahansa tyyliin: ‘Tiina, voitko antaa minulle kakkosen?’ Jos siis kuvittelet, että Tiinalla on kyseinen kortti, niin kohdistat kysymyksen juuri hänelle. Korttia saa pyytää vain siinä tilanteessa, että itsellä on ainakin yksi samanarvoinen kortti. Mikäli käytössä on hullunkuriset perheet -korttipakka, pyyntö tehdään niin, että koetetaan saada tiettyyn perheeseen kuuluva perheenjäsen.
Jos Tiinalla oli tuo pyydetty kortti, hänen on annettava se pyytäjälle. Jos kortin saa pyytämällä, voi pyytämistä jatkaa niin kauan, kunnes jotakin pyydettyä korttia ei pyydetyllä henkilöllä ole. Siinä vaiheessa vuoro siirtyy sille pelaajalle, jolta viimeksi pyydettiin korttia.
Kun pelaaja saa yhden ‘perheen’ nipun täyteen, hän voi laittaa tämän hullunkurisen perheen eteensä nipuksi. Pelin loppuvaiheessa, kun kortit on kaikki pelattu, niput lasketaan ja se pelaaja, jolla niitä on eniten, on tietenkin voittaja. Yhteen pelikierrokseen voi kulua aikaa, mikäli pyytää korttia vääriltä henkilöiltä.
Hullunkuriset perheet säännöt
Hullunkuriset perheet on säännöiltään varsin yksinkertaiset, joten ne on helppo oppia. Tärkein asia on se, että itsellä pitää olla hullunkurisen perheen yksi perheenjäsen voidakseen korttia pyytää. Sellaista korttia, jota ei itsellä ole, ei tietenkään saa keneltäkään kysellä.
Toinen tärkeä sääntö on se, että pelissä ei myöskään saa myöskään niin sanotusti pihistää. Se tarkoittaa sitä, että jos kädessäsi on kortti, jota sinulta pyydetään, sinun on se heti annettava. Kun saa neljän kortin nipun, se on viipymättä laitettava pöydälle valmiina perheenä. Tässä pelissä todellakin voi käyttää myös tavallista pakkaa. Hullunkurisen perheen säännöt ovat varsin yksinkertaiset, joten pelin oppii, kun kerran kokeilee.
Hullunkuriset perheet nimet
Korttipakat ovat muuttuneet vuosien kuluessa ja nykyiseen myynnissä olevaan korttipakkaan hullunkuriset perheet ovat saaneet uudet nimet. Aikojen alussa kortit kuvastivat eläimiä ja silloin sukunimeä kuvasi eläimen nimi tähän tapaan:
- Perhe Naukula
- Perho Otsonen
- Perhe Kukkola
- Perhe Apinasalo
- Perhe Pupunen
- Perhe Possunen
- Perhe Koiranen
- Perhe Strutsi
- Perhe Hiironen
- Perhe Norsula
- Perhe Ankkanen
- Perhe Pitkäkaula
- Perhe Matkija
Silloin lisäkorttina oli aasikortti, jonka jääminen käteen tarkoitti yleensä häviötä. Myöhemmin hullunkuriset perheet nimet muuttuivat jälleen ja silloin puhuttiin perheittäin tyyliin Leipuri Hiiva tai Valokuvaaja Vilmi. Perheen äiti oli Rouva Hiiva tai Rouva Vilmi. Rouvalla ei siis silloin ollut lainkaan etunimeä. Perheeseen kuului aina siis isä, äiti, tyttö ja poika. Onneksi peliä voi pelata myös tavallisella korttipakalla.
Hullunkuriset perheet muunnelmia
Jokaisesta pelistä syntyy aina muunnelmia ja niin myös hullunkuriset perheet ovat muuttuneet pelaajien käsissä jonkin verran. Useimmiten käytössä on sellainen muunnos, jossa tavallisella korttipakalla pelatessa ei nimetä pyydetyn numeron maata, pyydetään vain korttia tietyllä arvolla.
Yhdessä versiossa pelaajille jaetaan vain viisi tai seitsemän korttia ja loput kortit jätetään joko pakaksi tai levitetään kuvapuoli alaspäin pöydälle. Kortteja pyydetään helpomman tavan mukaan eli esimerkiksi vain numerolla, jos korttia ei ole, niin pyydetään: ‘Hyppää järveen!’. Silloin pyytäjä joutuu nostamaan pöydästä tai pakasta itselleen uuden kortin.
Pekka -peli on yksi varsin tunnettu hullunkuriset perheet -versio. Sitä varten on myös olemassa oma korttipakkansa. Tässä versiossa kortti vedetään toisen pelaajan kädestä, jolloin ei myöskään voi tietää, minkä kortin silloin saa. Pelissä on mukana Pekka -kortti, joka tarkoittaa varmaa häviötä, jos se jää viimeisenä korttina käteen. Muuten peli ei juurikaan eroa hullunkuriset perheet -pelistä lainkaan.
Nykyiset hullunkuriset perheet
Tänä päivänä on varsin yleistä myös se, että perheet ovat niin sanottuja sateenkaariperheitä, siksi uusimmat korttiversiot on tehty ajatellen tätä näkemystä. Pelaamisen idea on sama kuin muissakin ja tässä nimenomaan pyydetään korttia toisen kädestä. Nykyisin myös vuoro ei välttämättä siirry sille, jolla ei ollut korttia vaan seuraavalle pelaajalle. Mahdollisuuksia on siis paljon ja pelin aluksi onkin syytä sopia, kenelle vuoro siirtyy ja miten kortit pyydetään tai vedetään kädestä, jotta kaikki pelaajat pelaavat peliä samoilla säännöillä.