Uhkapeliteollisuuden sääntely ja verotus ovat monimutkaisia kysymyksiä, jotka vaativat tasapainoilua taloudellisten hyötyjen ja sosiaalisten kustannusten välillä. Markkinoiden avoimuus ja verotuspolitiikka vaikuttavat merkittävästi siihen, miten uhkapelimarkkinat toimivat eri maissa.
Tämä artikkeli tarkastelee monopolimallien ja kilpailumarkkinoiden eroja uhkapeliverotuksessa, sääntelyarbitraasin ilmiötä sekä teknologian tuomia haasteita perinteiselle veropolitiikalle. Kasinonetin asiantuntija-analyysien avulla artikkelissa avataan myös kotimaisten pelaajien käyttäytymistä ja sen vaikutuksia verotuloihin.
Monopolimallin ja kilpailumarkkinoiden erot
Perinteisesti monet Euroopan maat ovat noudattaneet monopolimallia uhkapelisektorilla. Suomessa Veikkaus omistaa toistaiseksi yksinoikeuden kaikkiin uhkapeleihin, kun taas vaikkapa Malta on avannut markkinansa kansainväliselle kilpailulle. Monopolimallissa valtio voi kontrolloida sekä uhkapelitarjontaa että verotuloja suoraan. Avoimilla markkinoilla toimii monenlaisia toimijoita, jotka houkuttelevat pelaajia yksinkertaistetulla käyttäjäkokemuksella.
Erityisesti mobiilipelaamisen kasvun myötä nettikasino ilman rekisteröitymistä on noussut suosituksi pelimuodoksi, koska se tarjoaa nopean pääsyn peleihin ilman monivaiheista tunnistautumista.
Suomessa rahapelien verotulot koostuvat sekä voittovaroista että arvonlisäverosta. Avoimilla markkinoilla verotulot kerätään tyypillisesti bruttopelitulojen (GGR) perusteella, joka vaihtelee 15–50 prosentin välillä maittain.
Verotusmallien vaikutus markkinadynamiikkaan
Korkea verotus voi ajaa toimijat harmaalle alueelle tai kokonaan sääntelemättömille markkinoille. Esimerkiksi Iso-Britanniassa uhkapelivero on 21 prosenttia bruttopelituloista, mikä on johtanut siihen, että monet operaattorit ovat siirtäneet toimintaansa Gibraltarille, jossa vero on vain 1 prosentti. Tällaiset veromuutokset voivat vaikuttaa myös pokeri– ja kasinomarkkinoiden toimijoiden liikehdintään. Tanska taas tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin markkinoiden vapauttamisesta. Vuonna 2012 maa avasi uhkapelimarkkinansa ja asetti 20 prosentin veron bruttopelituloista. Seurauksena ulkomaisten operaattoreiden markkinaosuus kasvoi peräti 40 prosenttiin kolmessa vuodessa.
Sääntelyarbitraasin ilmiö
Digitalisoituminen on luonut uuden ilmiön: sääntelyarbitraasin. Pelaajat voivat helposti käyttää ulkomaisia uhkapelisivustoja, jotka toimivat löyhemmän sääntelyn maissa. Malta, Curacao ja Gibraltar ovat muodostuneet suosituiksi lisensointimaiksi alhaisten verojen ja yksinkertaistettujen sääntelyprosessien vuoksi.
Esimerkiksi Maltassa uhkapelioperaattoreiden vero on 0,5 prosenttia bruttopelituloista, kun pelaaja on EU-maasta, ja 5 prosenttia muualta. Tämä on johtanut siihen, että yli 300 uhkapelioperaattoria on rekisteröitynyt Maltalle.
Kasinonetin mukaan Suomen pelaajista arviolta 30-40 prosenttia käyttää ulkomaisia uhkapelipalveluja vuosittain, mikä tarkoittaa merkittäviä veromenetyksiä valtiolle. Sivustolla kasinonetti.com asiantuntijat toteavat, että erityisesti MGA-lisensoidut kasinot ovat suosiossa suomalaisten keskuudessa niiden paremman asiakaspalvelun ja nopeampien kotiutusten vuoksi.
Teknologian rooli markkinoiden murroksessa
Blockchain-teknologia ja kryptovaluutat haastavat perinteisiä verotus- ja sääntelymalleja entisestään. Hajautetut uhkapelialustat voivat toimia täysin ilman perinteistä sääntelyä, mikä tekee verojen keräämisen lähes mahdottomaksi.
NFT-pohjaiset uhkapelit ja play-to-earn -mallit luovat uusia harmaita alueita, joissa verovelvollisuuden määrittäminen on haastavaa. Regulaattorit kamppailevat näiden innovaatioiden kanssa.
Kuluttajansuojan ja verotustehokkuuden ristiriita
Avoimet markkinat tarjoavat usein paremman kuluttajansuojan, sillä kilpailu pakottaa operaattorit parantamaan palvelujaan. Samalla verotustehokkuus voi heikentyä, kun toimijat hakeutuvat veroparatiiseihin.
Ruotsi uudisti uhkapelisääntelynsä vuonna 2019, asettaen 18 prosentin veron bruttopelituloista ja tiukat mainosrajoitukset. Sen seurauksena verotuotot laskivat 25 prosenttia ensimmäisenä vuonna, kun pelaajat siirtyivät sääntelemättömille markkinoille.
Kasinonetin analyysien mukaan suomalaiset pelaajat hakevat erityisesti nopeita kotiutuksia ja laajempaa pelivalikoimaa, jota Veikkaus ei pysty monopoliasemassaan tarjoamaan. Ulkomaiset operaattorit voivat tarjota yli 3000 peliä, kun Veikkauksella niitä on noin 300.
Kansainvälinen yhteistyö verotuslomakkeilun estämiseksi
EU:n alueella on käynnissä keskustelu yhteisestä uhkapeliverotuksesta. Tavoitteena on estää verokilpailu jäsenmaiden välillä ja parantaa kuluttajansuojaa. OECD on myös kehittänyt ohjeistuksia digitaalisten uhkapelien verotukseen.
Norja on ottanut käyttöön IP-estot ulkomaisille uhkapelioperaattoreille, jotka eivät maksa paikallisia veroja. Tämä on vähentänyt sääntelemättömien markkinoiden osuutta 70 prosentista 20 prosenttiin.
Kasinonetin asiantuntijat arvioivat, että vastaavanlaiset toimet Suomessa olisivat teoreettisesti mahdollisia, mutta käytännössä haasteellisia EU-oikeuden näkökulmasta. Palvelunestot voivat rikkoa sisämarkkinoiden vapautta koskevaa lainsäädäntöä.
Verotusmallin vaikutukset pelaajien käyttäytymiseen
Korkeammat verot eivät automaattisesti tarkoita korkeampia verotuottoja, jos ne ajavat kuluttajat sääntelemättömille markkinoille. Alankomaat huomasi tämän vuonna 2021, kun online-uhkapelien verotus nostettiin 30,5 prosenttiin bruttopelituloista. Seurauksena oli 40 prosentin lasku lisensoiduilla markkinoilla pelattujen varojen määrässä.
Sivustolla kasinonetti.com julkaistujen tutkimusten mukaan suomalaiset pelaajat ovat erityisen herkkiä bonusehtojen ja kotiutusnopeuksien suhteen. Ulkomaiset kasinot tarjoavat usein välittömiä pankkisiirtoja, kun Veikkauksella kotiutus voi kestää 1-3 arkipäivää.
Tulevaisuuden näkymiä
Uhkapeliverotus todennäköisesti yhdenmukaistuu kansainvälisesti tulevina vuosina. Teknologian kehitys pakottaa sääntelyviranomaiset uudistamaan lähestymistapojaan. Älysopimusten ja automaattisten veronmaksujen integroiminen uhkapelialustoihin voi ratkaista monia nykyisiä ongelmia.
Markkinoiden avoimuus ja verotustehokkuus eivät ole välttämättä toisensa poissulkevia tavoitteita, jos sääntely suunnitellaan huolellisesti. Avain on löytää tasapaino, joka maksimoi sekä verotuotot että kuluttajansuojan säilyttäen samalla markkinoiden kilpailukyvyn.
